Hyvinvointialueiden alijäämien korjaaminen vaatii toimia, mutta leikkausten sijaan ratkaisut on löydettävä palveluiden paremmasta järjestämisestä. Kun panostetaan ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen, voidaan vähentää kalliiden hoitotoimenpiteiden tarvetta ja taata palveluiden saatavuus kaikille.
Terveydenhuollon peruspalveluiden on oltava saavutettavia, jotta ihmiset saavat apua ajoissa. Omaishoitajien tukeminen ja kotihoidon vahvistaminen auttavat iäkkäitä ja toimintakyvyltään heikentyviä selviytymään kotona pidempään, mikä vähentää laitoshoidon tarvetta. Myös kuntoutus ja toimintakykyä tukevat palvelut auttavat ihmisiä pysymään itsenäisinä pidempään ja vähentävät erikoissairaanhoidon kustannuksia.
Palveluiden hajanaisuus ja päällekkäisyydet aiheuttavat ylimääräisiä kuluja ja viivästyttävät hoitoa. Moniammatilliset tiimit voivat arvioida asiakkaan kokonaistilanteen ja suunnitella hoidon niin, että se on sujuvaa ja tehokasta. Kun kotihoitoon lisätään lääkäripalveluja, voidaan vähentää päivystysten ja terveyskeskusten kuormitusta.
Palvelusetelimallia on kehitettävä niin, että kevyempää tukea tarvitsevat voivat ohjautua yksityiselle sektorille niin halutessaan. Terveysteknologian ja digitalisaation hyödyntäminen sujuvoittaa hoitoa ja helpottaa resurssien hallintaa. Alijäämien korjaaminen inhimillisesti tarkoittaa sitä, että säästöjä ei haeta palveluiden heikentämisestä, vaan viisaasta palveluiden kohdentamisesta ja resurssien tehokkaammasta käytöstä.
Tällä hetkellä terveys- ja sosiaalipalvelut ovat liian pirstaleisia. Tämä johtaa siihen, että erityisesti paljon palveluita käyttävät ihmiset joutuvat siirtymään luukulta toiselle ilman kokonaisvaltaista hoidon suunnittelua. Hoito viivästyy, ja syntyy päällekkäisiä tutkimuksia sekä tarpeetonta kuormitusta niin asiakkaille kuin järjestelmälle. Kun tieto ei kulje eri alojen välillä, kustannukset moninkertaistuvat ja hoidon laatu heikkenee.
Ratkaisuna tähän on moniammatillisten tiimien vahvistaminen. Paljon palveluita käyttävät (3–10 % väestöstä, jotka käyttävät 70–80 % sote-palveluista) tulisi ohjata moniammatilliseen tiimiin, jossa heidän tilanteensa kartoitetaan kokonaisvaltaisesti. Hoitovastuun tulee olla yhdellä tasolla, esimerkiksi perusterveydenhuollossa, joka konsultoi tarvittaessa erikoissairaanhoitoa. Tämä varmistaa, että potilaan hoito on jatkuvaa ja suunnitelmallista ilman turhaa pompottelua eri palveluiden välillä.
Käytännön ratkaisuna voitaisiin nykyisen omalääkäri-hoitaja-työparin rinnalle luoda moniammatillisia tiimejä, jotka erikoistuvat juuri paljon palveluita käyttäviin asiakkaisiin. Näin varmistetaan, että monimutkaisissa hoitotilanteissa on aina joku, joka tuntee potilaan tilanteen kokonaisuudessaan ja vastaa hoidon etenemisestä. Tämä ei ainoastaan paranna hoidon laatua ja sujuvuutta, vaan myös vähentää turhia käyntejä, säästää kustannuksia ja keventää erikoissairaanhoidon kuormitusta.
Palveluiden hajanaisuutta ei ratkaista leikkauksilla, vaan viisaalla työnjaolla ja resurssien paremmalla kohdentamisella. Kun paljon palveluita tarvitsevat ohjataan suoraan oikeanlaiseen moniammatilliseen tukeen, voidaan hoitoa tehostaa inhimillisesti ja kustannusvaikuttavasti.