Hyvinvointialueet ovat täysin riippuvaisia valtion rahoituksesta, mikä tekee niiden talouden suunnittelusta haasteellista ja lyhytjänteistä. Kun valtion budjetti kiristyy, myös hyvinvointialueiden rahoitus voi joutua leikkausten kohteeksi, vaikka palvelutarve kasvaa. Tämän seurauksena alueilla ei ole todellista päätösvaltaa omaan talouteensa, vaan ne joutuvat odottamaan valtiolta tulevia linjauksia ja reagoimaan niihin sen sijaan, että voisivat tehdä suunnitelmia pitkällä aikavälillä.
Ratkaisu tähän haasteeseen voisi mielestäni olla se, että hyvinvointialueille annettaisiin enemmän itsenäisyyttä budjetin suhteen. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi verotusoikeutta, jonka avulla alueet voisivat itse kerätä osan rahoituksestaan. Verotusoikeus antaisi alueille mahdollisuuden tehdä pitkäjänteisiä investointeja ennaltaehkäiseviin palveluihin ja tehokkaampiin toimintamalleihin ilman, että ne joutuvat jatkuvasti hakemaan lisärahoitusta valtiolta. Samalla olisi tärkeää, että alueet eivät joudu kilpailemaan keskenään rahoituksesta tavalla, joka johtaisi suuriin alueellisiin eroihin palveluiden saatavuudessa ja laadussa.
Olen pohtinut myös sitä, miten alueiden itsenäisyys ja valtakunnallinen yhdenvertaisuus voitaisiin yhdistää. Yksi tapa olisi perustaa valtakunnallinen hyvinvointialueiden neuvosto, joka kokoaisi yhteen alueiden edustajat, sosiaali- ja terveysministeriön, THL:n, Sitran ja Valviran asiantuntijat. Neuvoston tehtävänä olisi varmistaa, että jokainen alue hyödyntää vaikuttavia ja kustannustehokkaita ratkaisuja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Näin hyvinvointialueet voisivat tehdä itsenäisiä päätöksiä budjetistaan, mutta samalla varmistettaisiin, että niiden toimenpiteet perustuvat tutkittuun tietoon ja parhaisiin käytäntöihin
Hyvinvointialueiden rahoituksen on oltava kestävällä pohjalla, jotta palveluiden saatavuus voidaan turvata. Jos alueilla olisi enemmän itsenäisyyttä budjetin suhteen, ne voisivat mielestäni kehittää palvelujaan pitkäjänteisesti ja tehdä päätöksiä, jotka palvelevat parhaiten heidän asukkaitaan. Itsenäinen taloudenpito ei tarkoita hallitsematonta veronkorotusta, vaan fiksumpaa ja vastuullisempaa tapaa järjestää sosiaali- ja terveyspalveluita.